Day 15 and 16

Christchurch
En pysty vähättelemään niitä henkeä salpaavia maisemia, kun ajeltiin kohti Christchurchia. On ne upeita, sekin tuntuu liian vähättelevältä sanalta. Kaupunkiin saavuttiin ja keli oli muuttunut aamun sateista, lämpimäksi ja aurinkoiseksi päiväksi! Lämmitti mieltä. Itse kaupunki. Maanjäristyksen ravistama. Vaikka viimesin järistys oli tapahtunut 2011, moneen vuoteen ketään ei kaupunkiin päästetty. Nyt sitä korjaillaan taas. kaupat ja kahvilat on pystytetty kontteihin. Vanhoja rakennuksia oli vielä pystyssä, mutta niistä näki, mitä tuhoa järistykset on tehnyt. Kaupunki näytti ns. keskeneräiseltä. Kaikkea rakennettiin, uusia moderneja rakennuksia. Sen tunsi, kuinka hauras tämä kaupunki oli, mutta silti heillä oli se kipinä, että tämä kaupunki vielä saadaan elämään. Mitä on elää kaupungissa, jossa on aina vaarana tulla uusia maanjäristyksiä?
Yöksi mentiin lähellä kaupunkia sijaitsevaan leirintäalueelle. Pakattiin tavarat rinkkoihin ja pestiin auto!

 

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä vielä imuroitiin auto ja palautettiin se heti aamusta. Tottakai oli sateinen päivä, joten päätettiin mennä Earthquake museoon. Se avarsi silmiä vielä enemmän. Eteenkin kosketti siellä n. tunnin pyörivä "elokuva", jossa järistyksestä selvinneet kertoivat kokemuksiaan. Huh. Kylmätväreet meni kehon lävitse.
Lento lähti takaisin Melbourneen illalla. Kotona oltiin 2 yöllä. Voi sitä ilon määrää. Sänky. Kaksi viikkoa kun on nukkunut teltassa tai autossa. Pienistä asioista iloitseminen on suurta.

 

 

Day 14

Maruia
Kuuma päivä edessä, joten aikasin ylös ettei päivävaellusta tarvi täysin porottavan auringon alla palaa. Käytiin meren rannalla kävelemässä, rantaviiva oli ainakin kilometrin päässä kallioista. Rannalla näin meritähtiä ja simpukoita ja mun varpaat oli aivan jäässä merivedestä. Lähdettiin kävelemään Abel Tasmania eteenpäin 2 h, kun aikaa oli 6 h kokonaisuudessaan, että kerettiin ajella alas päin, lähemmäs Christchurchia. Maisemat oli jälleen ihanat ja ihmisiä joukoittain. Hyvä keli laittaa ihmiset liikkeelle. :) Rantaviiva oli noussut kallioille asti, eikä hiekalle päässyt enää kävelemään. Oltiin koko reissu mietitty, onko silver fernejä oikeasti olemassa, ei koskaan muistettu kysyä paikallisilta, kun vihdoin! Mä löysin! Aitoja! Silver fernejä!
Pysähdyttiin Murchisonissa jalottelemassa ja ihastelemassa vanhanaikasia kapistuksia museossa. Meitä niin houkutteli vielä kerran päästä Hot Springsille loikoilemaan ja meitä onnisti, kun matkan varrella semmoinen löytyi! Tunnin kului kuumissa lähteissä oleskellen ja vihdoin, saunaan! Siellä oli sisäallas, jonka yhteydessä myös infrapuna sauna. Tuli kokeiltua. :) Ja ulkoaltaita 4, kolme niistä kuumia lähteitä eri lämpötiloilla ja neljäs kylmä allas. Ulkosauna myös, isoilla ikkunoilla vuoriin päin.
Leiripaikalle lähtiessä alkoi satamaan kaatamalla vettä, joten poikettiin hakemassa ruokaa, kun ei houkutellut tehdä siinä. kelissä yhtään mitää. :D Sijainti oli upea, vuorten vierellä, säästä huolimatta.

 

 

 

 

 

Day 13

Abel Tasman
Aamulla satamasta starttas laiva kohti eteläsaarta. Harmaata ja sateista keliä, joka onneksi selkeni puolivälissä laivamatkaa. Olen kerran aikaisemmin ollut laivalla pienenä, josta ei mitään muistikuvia, joten jännäähän se oli! Alussa olo oli kamala, heikotti ja tiennyt mitä tekisi. Nukuin oloani pois ja käytiin keulassa ihastelemassa maisemia. Se meri oli uskomaton. Mä rakastan merta. Se on sanoinkuvaamattoman suuri ja mysteerinen.
Saavuttiin Pictonin satamaan, matka kesti kolmisen tuntia ja ruokaa etsimään sekä kotiin lähetetty postikortti. :)
Kuultiin huhuja, että suorin tie Christchurchiin rantaviivaa pitkin olis suljettu maajäristyksen kunnostustöistä, joten päätettiin kiertää sisämaan kautta. Paljon autossa istumista, mutta ei haitannut, kun niin paljon nähtävää ja aikaa oli. Kohteena Abel Tasman. Ensimmäinen paikka johon aiottiin mennä yöksi, oli täysi. Etsittiin toinen paikka kauempaa ja saavuttiin lammastilalle, jossa oli camping alue. Rauhallista ja kotoisaa.

 

 

 

 

 

Day 12

Lower Hut
Aamulla tsekattiin tuliaisia pienestä putiikista ja yhtäkkiä oltiin teekuppien kanssa juttelemassa maailman menoja putiikin pitäjän kanssa. Seurana ihana dobermanni! :) Saatin vinkki matkan varrella olevasta lintutarhasta, jossa valkoinen, julkkis kiiwi! Viihdyttiin lintutrhalla n. 3 h ja sitä onnenmäärää kun näki kiiwin! Ei hymy laantunu koko päivänä. Ja oletin että ne olis ollut pienempiä, mut verrattavissa amerikkalaiseen palloon. Käveltiin myös 1 h näköalapaikalle, jonka ympäristössä kiiwejä oleilee. Mutta ne tosiaan on valveilla yöaikaan. :) Jotkut puut siellä oli niin massiivisia, että niiden oksat oli tavallisen puun kokosia. Jatkettiin matkaa kohti Wellingtonia ja pysähdyttiin vuorten huipulla, muistomerkki sotilaille.
Bongattiin Rivendell tienviitta ja eihän sen ohi voinut ajaa!
Yöpaikkaan saavuttua alko satamaan ihan kunnolla. Lounaan teki telttakatoksen alla ja loppu aika teltassa ihmetellen. Tosin, nukuin yön autossa. ;)